Aluerakentaminen - tuntematon käsite kaavoittajille

Reijo Vainio kirjoitti täyttä asiaa (VS 31.5.2008) todetessaan miten me vantaalaiset joudumme kustantamaan ilmaiset ”päivähoitopaikat” (liityntäpysäköinnin) ulkopaikkakuntalaisten autoille ja vain heidän siirtymisekseen mm. lähiliikennejunalla työpaikoilleen Helsinkiin tai muihin lähikuntiin. On aivan totta, että näin saadaan ainakin tältä osin Helsingin ilma pysymään puhtaampana. Mutta miten se auttaa Vantaata? Mitä Vantaa siitä hyötyy? Ja millä summalla Helsinki auttaa Vantaata näiden lähinnä heitä palvelevien liityntäpysäköintipaikkojen suhteen? On selvää, että ilmastolliset haitat saadaan näin kerääntymään Helsingin sijaan Vantaalle. Eikä ongelmana ole pelkästään saasteiden lisääntyminen, vaan myös liikenteelliset ongelmat kasvavat vantaalaispäättäjien/-kaavoittajien toimesta aikanaan aluerakennussopimuksilla vain tietyille asukas- ja liikennemäärille suunnitelluilla ja aikanaan jo valmiiksi rakennetuilla alueilla. Onko aluerakentamisen periaate nykykaavoittajille tuntematon käsite?
Tällaista ei myöskään tue perjantain 30.5.2008 Helsingin Sanomissa ollut artikkeli, jossa kansainvälisesti arvostettu joukkoliikennetutkija Carmen Hass-Klau luennoi Helsingissä järjestetyssä liikennealan konferenssissa, missä hän totesi mm.: ”On hyvin tärkeätä, että asemat ja niiden ympäristöt suunnitellaan huolella. Tällöin tulee varoa sitä, että asemien lähistöt uhrataan esimerkiksi ajoneuvojen pysäköintipaikoiksi. Tällainen ratkaisu hajottaisi asemien läheisyyteen muodostuvaa kokonaisuutta.” Hänen näkemyksenään oli myös, että rautatieasemien läheisyys ilman liityntä- tms. pysäköintialueita nostaa aseman lähiympäristön asuntojen hintoja joissakin tapauksissa jopa neljänneksellä varsinkin, jos asemat saadaan mahdollisimman eläviksi. Niistä pitäisi saada paikallisia keskuksia, joissa olisi kaikenlaisia palveluita putiikeista kahviloihin ja ravintoloihin. Eniten em. joukkoliikennetutkijan näkemys osuu kohdalleen juuri Martinlaakson aseman kohdalla, joka jo pelkästään sijaintinsa vuoksi pitäisi toteuttaa täysin päinvastoin kuin Vantaan kaavoittajat ovat asian ajatelleet. Kylmä ja osittain suljettu asema sekä lähellä sijaitsevat laajat liityntäpysäköintipaikat suorastaan karkoittavat ihmiset muualle ja häiriökäyttäytymiset valvomattomalla alueella vain lisääntyvät.
Sen lisäksi, että liikenteelliset ja ilmastolliset olosuhteet tulevat radikaalisti muuttumaan, tulevat vantaalaisten maksettaviksi myös liikenneväylien mittavat muutostyöt alueilla, joita ei alkuperäisen aluerakentamisen yhteydessä oltu lainkaan edes suunniteltu. Pääosin alueen kadut ovat kapeahkoja ja luonteeltaan ns. ”kotikatuja” ja tarkoitettu ainoastaan liikennöintiin alueella oleviin kerrostalokoteihin aluetta ympäröiviltä kaksikaistaisilta pienliikennekaduilta. Tämän vuoksi aikanaan kadunvarsille aiotuista liityntäpysäköinneistäkin luovuttiin. Suunnitellut muutokset tulevat tuntumaan erityisesti Martinlaakson kaltaisessa lähiössä, joka alunperin suunniteltiin ja rakennettiin aluerakennussopimuksella valmiiksi luonnonläheiseksi, väljästi rakennetuksi, yhtenäisen ilmeen omaavaksi viihtyisäksi kerrostalovaltaiseksi lähiöksi. Minkäänlainen lisärakentaminen ei siksi sovellu lainkaan alueelle, koska se tulee kuormittamaan jo liikenteellisesti enintään nykyisen kokoiselle asukasrakenteelle tarkoitettua katuverkostoa.
Nyt ollaan erilaisin kaavoitus- ja idealuonnossuunitelmin asukkaiden mielipiteitä juurikaan huomioimatta väen väkisin muuttamassa aluetta ”täydennysrakentamisen” nimissä kaupunkimaisemmaksi. Ei Martinlaaksoa saa sen kaupunkimaisemmaksi millään lisärakentamisella ja asukkaita lisäämällä varsinkaan alkuperäisen luonnonläheisyyden, väljyyden ja viihtyvyyden kärsimättä. Lähiö on lähiö – ei mikään kaupunki! Martinlaakso on oman alueensa aluekeskuksenakin jo kadonnut Vantaan aluejakokehityksistä. Eihän täällä ole, eikä tänne edes tule mikäänlaisia kaupunkimaisia katuja tienvarsinäyteikkunoineen puhumattakaan niin kunnallisten kuin yksityisten peruspalveluiden lisääntymisestä, jotka viimeisten vuosien aikana ovat alueen ns. ”kehittämisen” yhteydessä sensijaan vain supistuneet tai poistuneet kokonaan tässä reilun 11000 asukkaan lähiössä jopa alle pienen muutaman sadan asukkaan kirkonkylän palvelutason.
Mainittakoon vain muutamia seikkoja nykyisestä palvelutasosta: Vantaan toiseksi vilkkain yhteispalvelupiste lakkautettiin kokonaan vaikka sille oli varattu selkeä paikkakin kirjaston yhteydessä, terveyskeskuksen laboratoriotoiminnot ”keskitettiin” Myyrmäkeen jopa koko terveysaseman lakkauttamisestakin on puhuttu. Alue oli jonkin aikaa kokonaan vailla omaa postia, joka hetken sijaitsi kaukana kerrostaloalueelta (ei siis enää edes rollaattorin kantaman päässä) huoltoaseman yhteydessä, kuten myös yksi liikekeskuksesta sinne siirtyneistä paikallisista päivittäistavarakaupoista. Nyt postia ei taaskaan ole.
Alueella on muutoinkin enää vain neljä jonkintasoista päivittäistavarakauppaa, mutta niin kaukana toisistaan, ettei minkäänlaista kilpailua niiden kesken pääse missään suhteessa syntymään. Alueella on enää vain yksi pankki, joka sekin on valtaosalle ”väärä” pankki ja viimeaikaisilla toiminnoillaan osoittanut pahimman laatuista palvelutason surkeutta. Eri tasoisia ”juottoloita” sensijaan on ”kiitettävästi”, mikä myös on alkanut näkyä ennen niin rauhallisella alueella lisääntyvinä erilaisina häiriökäyttäytymisinä.
Onkin näin ”kanta”martinlaaksolaisena vaikeaa käsittää kaavoittajien kovaa innostusta ideoida ja rakentaa mm. purettavan ala-asteen koulun, Laajavuoren koulun, ja sen vieressä olevan kolmen koulun yhteisen pallokentän paikalle ja jopa myös Martinkeskuksen paikalle peräti 11 kpl 3-8 -kerroksista asuinkerrostaloa! Myös nämä tulevat lisäämään merkittävällä tavoin paikallisesti niin liikenteellisiä kuin saasteongelmia. Näistä asioista sai kaavoittajakin kuulla asukkaiden kärkeviäkin mielipiteitä idealuonnosten esittelyillassa Martinlaakson koulun auditoriossa. Onhan Vantaalla rakentamatonta peltomaata hehtaaritolkulla muualla Kehä III:n ulkopuolellakin tulevan kehäradan varressa. Miksi siis ängetä tuhkatiheään ylikorkeita rakennuksia alunperin väljäksi ja luonnonläheiseksi suunniteltuun Martinlaaksoon ja slummiuttaa näin viihtyisäksi koettu lähiö.